Reissu

Hei vaan taas. Viime postauksesta on ollut jo aikaa joten ajattelin kirjoitella lisää. Kävin ihan vasta pääkaupungissamme shoppailemassa. Myös yksi ystävättäreni oli mukana ja pidimme oikein hauskaa.
Tässäpä matkalta pari asukokonaisuutta:

Tässä asussa: Legginsit- Gina Tricot, Hame- Only, Musta paita- Espanjasta jostain vaateliikkeestä


Tässä taas: Sama hame ja legginsit kuin ylemmässä, Eläinkuosinen huivi- Only, Musta vyö- Jim&Jill, Harmaa paita-Ruotsista

Yritin pärjätä siellä vähällä rahalla, muttas kuinkas kävikään. Ostin mm. Mustat shortsit, hopeashampoota ja hoitoainetta ja tuliaisia, niihin ne rahat sitten hupenivatkin. Illalla hotellissa pelasimme korttia ja söimme herkkuja ystäväni kanssa.




Innostuin jopa ottamaan valokuvia upeista rakennuksista. Kuvassa Suomen kansallisteatteri, joka on kuin jostain romaanista tai elokuvasta.



Eipä minulla muuta, toivotan teille erittäin mukavaa kesän jatkoa

~Vanilla

Dior, Dior, Dior!!

Minun on pakko purkaa ihastustani teidän kanssanne lukijat, sillä huomasin tässä vähän aikaa siiten, että olen korviani myöten rakastunut Diorin kevään mallistoon, se on täynnä ihania leikkauksia, lumoavia värejä ja upeita kuviointeja. Tässäpä siis pari mallistossa esiteltyä asua(tammikuulta):

<333

Ensi kertaan

~Vanilla

Juhlimaan!

Minulla on ollut paras viikonloppu pitkään aikaan ja haluan jakaa siitä osan teidän kanssanne. Elikäs, kaikki alkoi perjantai-iltana, jolloin menin töihin. Töissäni soitti eräs bändi, jonka musiikki oli todella hyvää, kuuntelin koko illan heidän musiikkiaan haltioituneena. Koko illan oli myös hyvä tunnelma minun ja eräiden ystävieni välillä, jotka olivat käymässä. Ilta huipentui siihen, että sain ruusun bändin rumpalilta. Tämä kyllä taisi johtua siitä, että sanoin heidän upeasta musiikistaan niin kauniisti. Kun olin lähtenyt illalla kotiin, pomoni soitti vielä ja kertoi, että bändi lahjoittaa minulle vielä levynsä. Ilta oli ihana.

Lauantai alkoi, kun kävin entisen kouluni päättäjäisissä katsomassa kun osa ystävistäni pääsivät koulusta. Tapasin ystäviäni pitkästä aikaa ja itkukin siinä tuli, mutta lopulta oli pakko lähteä. Sain paljon kiitoksia asustani: mustasta minihameesta, satiinisesta kauniskuvioisesta topista ja mustista korkkareista. Hiuksissa minulla oli nuttura, joka pysyi kiinni kauniilla soljella.

Seuraavaksi jatkoin erään poikapuoleisen ystäväni luo lakkiaisjuhliin. Tuntui jotenkin tosi trendikkäältä ajaa kohti kaupunkia pitäen punaista ruusua mustaa minihametta vasten, vielä ikkuna auki ja hiukset hulmuamaan ja täydellistä! Juhlissa oli mitä parhain tunnelma ja ruokaa pöydät täynnä, kuinkahan saan kalorit karistettua?

Illalla lähdin vielä vakiopaikkaani pitämään hauskaa. Pukuni vaihtui harmaaseen pitkään paitaa, mustaa leveään vyöhön ja mustiin sukkahousuihin. Päälläni kuitenkin pysyi musta hame, vaikka myös kengät vaihtuivat. Perillä tutustuin pariin poikaan ja lopulta puhuimme jopa aika henkeviä yhden pojan kanssa. Lopulta lähdin kotiin nukkumaan.

Seuraavana päivänä, eli tänään, menin hänen luokseen katsomaan leffoja, täytyy hieman katsella mitä tästä kehittyy.

Railakasta kesän aloitusta kaikille

~Vanilla

Kesä, kesä ja kesä!

Vielä vähän aikaa, kunnes alkaa se pitkä, kuuma, biletyskesä jota me kaikki odotamme, mutta sitä ennen on pieni puristus koulussa ennen kuin se voi alkaa. Koulussa teemme tällä hetkellä produktiota erään uuden koreografin johdolla. Aloitimme sen vasta maanantaina ja teemme sitä hirveällä vauhdilla. Siinä on paljon nostoja joten paikat ovat hieman kipeinä, vaikka venyttelenkin joka päivä. Olen myös hieman haikealla päällä, sillä eräs rakas ystäväni lähtee luokaltani pois. Hän tunsi, ettei tanssiminen ole hänen alansa, vaikka minusta hän oli luokkani lahjakkaampia. Olen kyllä iloinen, että hän alkaa tehdä sitä mistä tykkää, mutta en silti voi olla täysin iloinen, koska tulen kaipaamaan häntä. En kuitenkaan vaatisi häntä palaamaan mistään hinnasta, koska tiedän, ettei hän halua enää tanssia ammatikseen ja hän on nyt onnellinen.

Huomasin sellaisen kumman asian, että minulla on ollut jokin kumma harmaa kausi vaateostoksissani viime keväänä. Viimeksi ostin Jim&Jillistä aivan ihanan harmaan ison puseron, joka sopii täydellisesti leveän patellavyöni kanssa. Mutta mitäpä siitä, kunhan vain kaikki näyttää hyvältä.

Siinäpä kaikki tältä erää =)

~Vanilla

Baletti

Tänään siis on baletin videointi ja olen hieman hermostunut, en kuitenkaan niin, että olisin hirveän huolissani. Développé nousee ainakin sinne seitsemäänviiteen asteeseen, eikä piruetitkaan ole aivan hakusessa. Minusta tuntuu juuri nyt siltä, että vaikka kesä on jo nurkan takana, minun täytyy paneutua opiskelemaan täysillä tanssia. Siitä tulee sentään ammattini. Pelkään vain, etten pääse töihin sinne minne haluaisin, kuten teattereihin tai ryhmiin, vaan joudun menemään opetuspuuhiin, jotka eivät ainakaan vielä, ole ihan minun makuuni. Opettajilla minusta pitäisi olla vilpitön halu auttaa oppilas huipulle, mutta minä olen sen verran itsekäs, että minusta minun pitäisi itse käydä huipulla ennenkuin alan itse työntämään ketään sinne. Harjoitteluahan kaikki vaatii. Unelmana olisi oppia baletin tekniikkaa niin, että voisin tulevaisuudessa tehdä töitä myös pelkästään balleriinana, jos tarve sitä vaatii. Mutta kello alkaa olemaan niin paljon jo, etten pian riennä tunnille, niin saan hylätyn. Joten se on hyvästi tällä kertaa!

~Vanilla

Ps. Kerron videoinnin kuulumisia ehkä myöhemmin ;)

Hayden

Ajattelin tässä esitellä toisen muoti-ikoneistani eli Hayden Panettieren. Tämä nuori nainen pukeutuu minusta ihailtavan hyvin, oli sitten kyse juhlasta tai arjesta. Myös neitokaisen vaaleat pitkät hiukset ovat aivan ihanat.

Tässäpä siis pari kuva neitokaisen asuista:

Haydenin musta mekko on aivan hurmaava, vaikka hieman läpikuultava kangas ei ole aivan paras valinta. Yksinkertainen, mutta huoliteltu ilme suurine korvakoruineen ja valkoisine laukkuineen on todella sopiva nuorelle tähdelle.Mustat saappaat ovat myös oikea valinta naiselle.

Juhlavampi sininen mekko siroilla kengillä on myös nappiin mennyt valinta. Pieni laukku sopii kenkiin ja ruskettunut ilme sopii juhliin täydellisesti. Saisimpa tietää Haydenin kampaajan! Hiukset näyttävät suorinakin näteiltä, vaikkakin onvathan naisen kasvotkin kauniit!

Näiltä osin siis näkemiin

Vanilla

Dior <3

Ajattelin kertoa tässä nyt aluksi, että... Gina tricot on avattu Sampokeskukseen tänään! Oikeasti kuolaan jo useampia kuin yksiä paitoja ja hameita. Olen todella innostunut ja lupasin itselleni, että saan ostaa jotain seuraavan kuun opintotuella. Nyt on hieman tiukkaa ostaa mitään kun olen tälläinen köyhä opiskelija. Mm. mallistosta löytyy pitsinen valkoinen hame joka on niin ostoslistallani!

Haluaisin myös esitellä uuden hienon Diorin huulikiillon, jonka sain eräältä ihailijaltani. Poika oli käynyt ulkomailla ja toi tuliaiseksi Diorin huulikiillon! Lahja oli ihana, mutta jouduin selittämään pojalle, etten ole ihastunut tähän. Hän masentui kyllä hieman, mutta eiköhän hän siitä toivu, toivotaan.

Vielä viimeiseksi kuva samallaisesta huulikiillosta. Kuvan kiilto ei ole minun, mutta aivan samallainen.

Soolo

Tänään meillä oli lähes koko päivä itsenäistä produktiota, jota harjoittelemme jaetuilla tunneilla. Ruokailun jäkeen minulla siis oli kolme tuntia aikaa ennen kuin palaisin harjoittelemaan sooloani. Ajan käytin nukkumiseen, sillä olen hieman väsynyt elisestä kun luokseni tuli eräs poikapuolisista ystävistäni. Katsoimme hänen kanssaan mm. Kill Bill- elokuvat, mutta koko homma venähti puoli yhteentoista ja herään aina klo 06.25. Periaatteessa minun täytyy tehdä tänä keväänä kaksi sooloa. Toinen kouluun ja toinen sirkukseen.
Sirkukseen teen esityksen tanssitrapetsille, jossa käytän hyväkseni koulussa tanssimistani.
Koulun sooloon sain ajatukseen linnuista. Siinä tulen tekemään varmaan kansantanssia ja nykäriä sekoitettuna. Viikkotehtävänä sain tehtäväksi löytää vaihtoehtoiset musiikit soolooni, mutta en oikein löydä sellaista kappaletta, johon voisi tanssia kansantanssia ja nykytanssia, täytyypä katsoa.
Siirrytäämpä aiheesta toiseen. Olen tässä jo vähän aikaa yrittänyt korjailla ryhtiäni, sillä sain baletin opettajaltani nuhteita huonosta ryhdistä. Tämän siitä saa kun on trapetsilla päivät pitkät, eikä koskaan venyttele ylävartaloaan.
Kuulin myös paritanssien opettajaltaltani, että kesällä järjestetään hyvä tanssikurssi, mutta se maksaa 300 e, joka on hieman liikaa budjetilleni. Ehkäpä voitan lotossa kevään aikana...
Lottovoittoa odotellessa

~Vanilla

OMG, OMG...

Tiedättekö mitä? Gina Tricot tulee Rovaniemelle! Olen jo pitkään unelmoinut tästä ja nyt lopulta se tapahtuu. Rovaniemellä on jo vaatekauppoja, mutta juuri Gina Tricotin tulo saa jo shoppailuvaistoni heräämään. Ainahan uuden vaatekaupan avaaminen on tälläiselle shoppailuhullulle tanssijalle unelmien täyttymys. Enää tarvitsee odottaa vain että se avataan... Kuinkahan jaksan säästää siihen asti rahaa?

Kävin muuten eilen lenkillä ennenkuin lähdin harrastukseen. Olin erittäin ylpeä itsestäni, tästä voisi alkaa se kuntoilukausi, josta pääopettajamme puhui ennen joulua. Ainoa mutta tässä on vain se, että kun tänä aamuna heräsin, taivaalta satoi sakeana lunta, enkä pidä juoksemisesta lumisella säällä. Kumpa vain tuo iljettävä lumi sulaisi pois ja tilalle tulisivat ihanat lämpimät kesäpäivät.

~Vanilla

Kulmia siellä, kulmia täällä...

Hei rakkaat lukijat. Olen ihan syyttä jättänyt teidät heitteille, enkä ole kirjoitellut vähään aikaan. Korjataampa asia ja paneudutaan meikkaamiseen iloiseen maailmaan. Värjäsin kulmäni tänään ja haluan antaa teille pari vinkkiä kuinka kulmista saa siistit ja kauniit.

Ensiksi nypi kulmat. Kulmat kannattaa nyppiä niin, että ne ohentuvat loppupäätä kohti ja niin, että alkupää on loppupäätä hivenen alapuolella. Kulmien pituus on sopiva kun loppupää on viistosti samassa linjassa nenän ja silmäkulman kanssa. Tässä voit käyttää apuna meikkikynään asettamalla sen menemään viistosti nenän ja silmäkulman vierestä. Alkupää on hyvä aloittaa ihan silmän sisänurkan päältä. Kulmat voi muotoilla nyppimällä kulman alapuolelta karvoja, mutta jättää yläpuoleinen luonnollinen kaari rauhaan, vaikka yläpuoleltakin voi hajanaiset karvat nyppiä pois.

Sitten kulmakynällä voit parantaa lopputuloksen siisteyttä. Tässä täytyy olla tarkkana värin kanssa. Hyvä mittari värin tummuuteen ovat hiukset. Kynällä kannattaa piirtää pehmeästi viivoja, etteivät kulmat näytä piirretyiltä.
Jos ei halua tai tarvitse käyttää kulmakynää, voi käyttää sen sijasta luomiväriä. Tässäkin on pari sudenkuoppaa, joita on syytä varoa. Luomivärin levityksen kannattaa aloittaa keskeltä kulmaa, ettei koko väri pakkaudu alkuun. On syytä myös pitää huoli siitä, ettei käytä kovin kimalteista luomiväriä.

Vielä jos haluaa, voi kulmat harjata kulmaharjalla ja tadaa! Sinulla on siistit ja kauniit kumakarvat!

Näiden neuvojen siivittämänä sanon teille näkemiin!

~Vanilla

Kuorrutusta raapimalla

Valehtelisin teille, jos väittäisin, ettei minulla ole mitään ongelmia syömisen kanssa. Pakkohan se on olla kun tanssii ja tuijottaa itseään peilistä joka ikinen päivä. Kai se on tämän alan yksi huonoista puolista, ongelmat ruuan kanssa siis. Milloin ja missä menee raja siitä kuinka vähän voi syödä niin, että jaksaa silti täysillä tanssia? Niin, ettei se haittaa tanssimiseen paneutumista ja ettei se haittaa lopulta kehonhallintaa? Suurin ongelmani varmaankin on se, että yritän vähentää syömäni ruuan määrää. Oksentaminen ei todellakaan huokuta. En ihaile anorektikkoja, enkä toivo kenellekään mitään sen kaltaista vakavaa sairautta. Haluan vain näyttää hyvältä lavalla ja pelin edessä, jonka luona seison vääntäen pliéitä. Kauneus on minulle tärkeää, se saa minut tuntemaan itseni naiseksi ja varsinkin tanssijaksi, mutta kuinka pitkälle olen valmis menemään? Varmaankin tämä on vain tervettä laihdutusintoa, jonkalaista jokainen nainen elämänsä aikana kohtaa.

Ostin tällä viikolla aivan ihanat harmaat urheiluhousut, ja siihen sopivan boleron sekä upean harmaan farkkuhameen Onlystä. Neljänkymmenen euron lahjakortti, joka oli lahja eräältä poikapuoliselta ystävältäni, katosi hetkessä. Rakastan shoppaamista! Se on niin aivoja rauhoittavaa puuhaa. Vaatteiden katselua ja kokeilua... Se vain on niin mukavaa kuluttaa aikaa ostelemalla vaatteita.

Vanilla

Mitä jos...

Tulin tässä jokinaika sitten miettineeksi sirkusta ja tämän lajin vaarallisuutta. Tutustuin erääseen ihmiseen, joka oli vammautunut katkaistuaan niskansa trampoliinilta hypätessään. Se sai minut hetkelliseen järkytyksen valtaan, mitä jos minäkin kerran trampoliinilta hypätessäni huomaisin, että temppu on väärä ja yrittäisin muuttaa sitä eriksi tempuksi vasta hypättyäni, tai jos kesken suorituksen tulisi blackout? Tippuisin päälleni ja tuntisin metallisen jymähdyksen ja huomasin seuraavassa hetkessä maatessani patjalla, ettei mikään ruumiinosani tottelisi käskyjäni? Se keho, jonka olen vienyt äärirajoilleen ja pakottanut tekemään kaikkea mahdottomaksi luulemaani ja onnistunut saamaan sen kontrolliini, ei enää tottelisikaan orjallisesti oikkujani? Ja kaiken lisäksi olisin jäänyt henkiin? En kestä edes ajatusta niin kauheasta kohtalosta. Se veisin elämältäni pohjan. Se repisi sieluni kappaleiksi ja jos vielä kaiken kukkuraksi joutuisin pyörätuoliin? Ajatelin kun aloitin sirkuksen, etten välitä, jos tipun trapetsilta ja kuolen, mutta jos en kuolisikaan, vaan joutuisin elämään rampautuneen kehon kanssa? En pystyisi siihen. Vatsassani möyrii jo pelkästä ajatuksesta. Olen liian heikko menettääkseni kaiken sen, jonka vuoksi olen tehnyt töitä monet vuodet.

Kaikesta huolimatta en, ihme kyllä, pysty pelkäämään trapetsille nousemista tai akrobatian harjoittelemista. Ehkä siitä on tullut minulle rutiinia ja jo kehoni lihakset tietävät mitä tehdä ja kehoni rauhoittuu. Sirkuksesta tosiaan on tullut pakopaikka minulle, jos tapahtuu jotain kauheaa. Monet ystäväni vaipuvat masennukseen sängyn pohjalle, mutta minä tunnen oloni parantiuvan jo siitä kun haistan tutun harjoitussalin tuoksun. Vielä kun saan tehdä niitä tuttuja ja ''turvallisia'' liikkeitä, rauhoitun ja haluan vain yhä lisää. Ehkäpä olen kummallinen tai sitten vain rakastan sirkusta liikaa.

Teitä muistellen, Vanilla

Ajatuksia minun maailmastani...

Olen jo vähän aikaa miettinyt mm. tanssia ja kauneutta. Tanssijan tehtävänä on tuottaa yleisöä miellyttävä esitys, eikä siihen auta, vaikka kuinka haluaisi tehdä oman päänsä mukaan. Alun alkaenhan tämä työ kehittyi yleisölle. Ilman yleisö emme voisi tehdä töitä. Periaatteessa olemme kuin yleisön orjia, jotka yrittävät saada yleisön hyväksynnän ja näin lisää katsojia ja töitä. Tietenkin meidän on otettava huomioon monia tärkeitä seikkoja kun me alamme tähän. Mm. kohderyhmä täytyy valita tarkkaan, sillä eri ikäiset ihmiset näkevät erilaisia asioita tanssissa. Tanssi on hetki, ja juuri se hetki määrittelee katsojalle onko hän tyytyväinen vaiko ei ole. Myös rooli, johon sinut pannaan, on tärkeä. Tässäkin asiassa on oltava ammattimainen. Jos sattuu niin, että on valittavana kauniin neidon osa ja vanhan, ruman miehen osa ja sinä saat sen sinusta huonomman vaihtoehdon, niin minusta on erittäin epäammattimaista alkaa valittamaan siitä. Jos sinut on valittu esim teatteriin ja sinä alat valittamaan saamastasi osasta vaikka ohjaajalle, uskon, ettet saa yhtä paljon töitä kuin se, joka ei valita vanhan ja ruman miehen roolista. Kuiteski me olemme aina yleisön piiskattavana ja me tuomme itsemme teidän eteenne miellyttääksemme teitä, sillä olemme ja tulemme aina olemaan tanssijoita.

Vanilla <3

Esityksiä...

Sain ryhmäni kanssa jonkin aikaa sitten esitykset päätökseen. Tanssiteos oli tehty lapsille ja esitimmekin sitä päiväkodeissa. Päiväkodeissa ei ole muuta huonoa, kuin se, että tila vaihtelee urheilusalista normaalin kokoiseen tilaan ja teosta täytyy soveltaa aina vähäsen käytettäviin tiloihin. Puvut ja maskeeraus olivat kunnossa ja kaikki sujui lähes niin kuin pitikin. Esityksissä, varsinkin jos vaihtaa esityspaikkaa jokaiseen esitykseen, on mahdollista tapahtua mitä tahansa. Lisäksi tietenkin tulevat pienet virheet liikkeissä, joita pitää pyrkiä poistamaan aktiivisesti. Lisäksi ovat mm. esiintyminen ja kontakti yleisöön. Esiintyjän on muistettava lukuisia pieniä palasia, jotka täytyy koota yhteen isoksi mosaiikiksi. Huh, että on stressaavaa. Onneksi on vihdoin loma.

<3 :lla Vanilla

Palanen sitä ja palanen tätä...

Tanssija ei syö, sanotaan. Kuitenkin lähden viettämään iltaa ystäväni luokse köyhälle ritarille. On todella ihanaa kun hyvä ystävä pyytää kahville ja saa puhua ja juoruilla asioista toisen kanssa. Iltaa viettämään lähden uusien korvisten ja mustan poolopaidan kanssa. Jalassa minulla ovat uskolliset valkoiset farkkuni, jotka ovat kulkeneet mukanani jo aika pitkään. Muiksi koruikseni valitsin hopeisen ristin, jossa on lasikiviä ja helmiä. Tämän upean löydön tein kaksikesää sitten unkarissa eräästä koruliikkeestä Balatonin (kirjoitetaankohan se noin) rannalta. Ystäväni on samalla luokallla kanssani ja voimme myös puhua tanssikengistä ja tulevan esityksen meikeistä, jotka ovat mielipuheenaiheitani.

Vanilla

Ihana iltapäivä

Kävin tänään kahden ystäväni kanssa shoppailemassa Rovaniemen keskustassa. Tuntuu niin ihanalta kun pitkän ajan jälkeen taas pääsee kaupungille pelkästään shoppailemaan. Olen jo pitkään ollut toipilaana kotona, koska ensiksi iski nuha, sitten paha nyrjähdys ja vähän aikaa sitten taas nuha. Lopulta sitä sitten päästään shoppailemaan ja kolmekymmentä euroa häipyy kuin tuhka tuuleen. Olo on niin puhdistunut ja levollinen. Shoppailu on niin ihanaa, vaikken tiedä miksi materiallisen asian saaminen tuntuu niin hyvältä. Shoppailu pitäisi laittaa terapian kanssa samaan lokeroon, sillä sen jälkeen tosiaan tuntuu hyvältä. (Tai muissa tapauksissa, kaduttaa)

~Shoppailun puolesta

Vanilla